pari kuvaa ja raportti 1. labratyöstä
raportin linkki.
raportti op.1
https://fi.wikipedia.org/wiki/Neutralointi
Neutraloituminen
Neutraloituminen on ilmiö, joka tapahtuu kun happo ja emäs kumoavat toisensa. Tällöin happamuuden aiheuttava vetyioni ja emäksisyyden aiheuttaja hydroksidi-ioni yhdistyvät ja syntyy vettä. Mutta jotta neutraloituminen tapahtuu täydellisesti täytyy happoa ja emästä olla yhtä paljon.
- H3O+ + OH- → 2H2O
Neutraloitumisessa syntyy veden lisäksi myös jotain ioniyhdistettä eli suolaa. Esimerkiksi suolahapon ja natriumhydroksidin reaktiota kuvaa seuraava yhtälö:
- HCl + NaOH → NaCl + H2O
Neutraloitumisen tuloksena saadaan siis neutraali liuos. Neutralointia voi käyttää hyväksi esimerkiksi muurahaisten pistoksiin, sillä muurahaiset erittävät pistäessään muurahaishappoa, joten se voidaan kumota jollain emäksellä, esimerkiksi ruokasoodalla.
Liuottimeksi sanotaan ainetta, johon joko kiinteä aine, neste tai kaasu liukenee. Jos liuottimeen liuennut kiinteä aine halutaan erottaa, voidaan käyttää tislausta tai vain haihduttaa liuotin kuumentamalla, ellei sitä haluta ottaa talteen.
Puhdas vesi on yksi maailmankaikkeuden monipuolisimpia sekä yleisimmin esiintyviä liuottimia. Se pystyy liuottamaan esimerkiksi mineraaleja kalkkikivestä ja muodostamaan luoliin tippukiviä.
Kemiassa liuotin-sanaa käytetään yleensä lähinnä tapahtumaympäristönä, ei reagoivana aineena. Esimerkiksi suolan liukeneminen veteen tuottaa suolaliuoksen, mutta kuparin liukeneminen typpihappoon ei tarkalleen ottaen tuota "kupariliuosta", vaan kuparisuolaa liuottimessa. Monet kuparisuolat liukenisivat aivan yhtä hyvin veteen, joten liuotin sattuu vain olemaan happo. Kaikki korroosiota aiheuttavat aineet eivät välttämättä liuota syöpyvää ainetta. Esimerkiksi happipitoinen vesitippa ei liuota rautaa, mutta ruostuttaa sen kyllä. Siksi on eroteltava se prosessi, kun aine korrodoituu, ja se prosessi, kun se liukenee.
Liuotin pystyy murtamaan aineen sisäiset sidokset, jolloin itse liuotinmolekyylit menevät liuotettavan aineen molekyylien väliin. Vastaavasti liuottimen omien sisäisten sidosten täytyy olla niin heikkoja, että liuotettava aine pystyy särkemään ne ja menemään väliin. Jos tämä ei onnistu, aine ei liukene. Esimerkiksi sokeri ei liukene bensiiniin, koska sokerin sisäiset voimat ovat "vetisiä" vetysidoksia, joita bensiinin sisäiset van der Waalsin voimat eivät pysty särkemään. Vastaavasti PE-muovi ei liukene veteen, koska veden sisäiset sidokset ovat niin voimakkaita, etteivät muovin heikot van der Waalsin voimat pysty rikkomaan niitä.
